Kun suuri osa matkalaisista on vanhuksia, voi vaan kuvitella, mitä voi matkan aikana sattua. Oma mielikuvitukseni ei kyllä yltänyt näihin tapahtumiin asti.

Matkamme alkoi bussin hakiessa matkalaisia ja kun vihdoin pääsimme lähtemään, oli olo mukavan rentoutunut ja odottava. Bussikuskina oli varsinainen Tattoo-konkari, eversti evp, joka kertoi tulevasta päivästä ja oli mielettömän hyväntuulinen ja avulias loppuun asti. 

Ensin menimme Haminan torille, jonka laidalle bussit saivat jäädä. Lähdimme mieheni kanssa torikonserttiin ja musiikki on mahtavaa ja esiintyjät hienoissa asepuvuissa.

IMG_2735-normal.jpgIMG_2739-normal.jpg

Kiertelimme katselemassa vanhoja talojen pihoja. Portit kotipihoihin avattiin klo 12.00 ja yritin kuvata pihoja häiritsemättä asukkaita. Joitakin kuvia sain näpätyksi.

IMG_2750-normal.jpgIMG_2749-normal.jpgIMG_2748-normal.jpg

Tällä pihalla oli penkkejä ja alkamassa oli joku pienimuotoinen konsertti. Porttien pielissä oli selostus talon ja pihapiirin  historiasta. 

Ruokailumme oli järjestetty vanhaan Työväentalon ravintolaan, joka oli suuri ja myös piha oli käytettävissämme. Ruoka oli todella hyvää mutta välillä loppui kesken, koska matkailijoita oli todella paljon. 

Matkalla ruokailuun näimme, miten yhtä meidän bussin mummoa melkein kannettiin, koska jalat eivät pitäneet. Soittivat ambulanssin ja hänet vietiin paikalliseen terveyskeskussairaalaan. Lepäili siellä ja pääsi pois ja kanssamme kotiin. 

IMG_2753-normal.jpg

IMG_2742-normal.jpgIMG_2745-normal.jpg

Sotapoikia siinä marssii ja ovat lähdössä päätapahtumaan, Marssishowuun Bastioniin.

IMG_2758-normal.jpgIMG_2765-normal.jpg

Monet, eri maiden sotilasorkesterit esiintyivät ja aivan huikea oli norjalaisten esitys. Lopuksi Bastionin linnoituksen harjalle tuli vanhoihin soitlasasuihin pukeutuneita sotilaita ja hieno esitys päättyi kunnialaukauksiin. 

Koska näyttämö oli aika pimeä, ei kuvista tullut hyviä. Samoin, oli noloa nousta ylös kuvaamaan, joten tämän enempää en saanut filmattua. 

Kun sitten lähdimme takaisin bussille, oli kaksi naista poissa ja toisen tiesimme olevan sairaalassa mutta toinen oli kaikilta kadoksissa. Odottelimme ensin, sairaalasta palaavaa mummelia ja sitten alkoi olla jo kova huoli tästä toisesta, jonka kännykkään ei saatu yhteyttä. Tunnin kuluttua saapui bussin luo turvamies, joka kertoi, että yksi mummu ihmettelee, missä hänen bussinsa mahtaa olla. Oli muistanut kyllä minne bussi toi meidät ja sillä perusteella turvamies löysi meidät. 

Loppu hyvin ja hienosti suhtautuivat niin matkanjohtaja kuin bussikuskimmekin kaikkeen tapahtuneeseen. Hieno reissu, vaikka mieheni sanoi, että ei tässä poppoossa enää kyllä reissaa! Saa nähdä, oliko tosissaan!