Niin alkoi toukokuu pikkupakkasilla ja räntäsateella. Onneksi on lämmin koti!

Olin tapaamassa vanhaa työkaveriani naapurikunnassa. Olen kertonut hänestä aikaisemminkin. Hänellä on tuo Alzheimer ja tuntuu, että alaspäin on taas kunto mennyt, Aikaisemmin muistelimme hauskoja pyöräretkiämme, mutta nyt nekin olivat kadonneet..... Poika lastensa kanssa sattui tulemaan samaan aikaan kyläilemään ja auttamaan vaaria, joten aika meni mukavasti jutustellen.

Kaupunki järjestää (kun ensin vaan itse osaa hakeutua)  päivätoimintaa kerran viikossa mutta kuulin, että sekin lopetetaan kesän ajaksi. Miehen on siis jaksettava ilman mitään lomaa tai lepohetkeä viikosta ja vuodesta toiseen. 

Juhlapuheissa luvataan apua ja lomapäiviä omaishoitajille mutta mikä onkaan todellisuus!