Eilen oli oppilaiden konsertti musiikkiopiston salissa ja Vilma, tyttärentytär, joka on 10 vuotta ja harrastanut viulunsoittoa jo useamman vuoden, soitti Vivaldin konsertto G.duurin. Siinä olikin taas minulla vaikeat paikat kun (varmasti ainoana) oli pakko ottaa nenäliina esiin. Niin rauhallisesti ja kauniisti tyttö soitti. Oli pukeutunut kauniiseen leninkiin ja tukassa oli kukkakoriste, joka sopi hienosti asuun. Hän on nykyisin kovasti kiinnostunut ulkonäöstään, selvää neitimeininkiä! Opastaa kuulemma äitiäänkin, joka ei ole ollenkaan meikki-uhmisiä, vaan pikemminkin luonnonlapsi. 

Konsertin viimeisenä esiintyjänä oli noin 12-vuotias Aaro, viuluvirtuoosi, joka soitti koko Seitzin G-duuri konserton, 1. osan ulkomuistista. 

Musiikkiopiston henki on aivan upea, kannustava ja myönteinen. Koulupäivän jälkeen, kolmasti viikossa, käy Vilmakin soittamassa ja on välillä tosi väsynyt, mutta ei halua lopettaa opiskeua. Sattuu vielä niin. että koulupäivät ovat juuri niinä päivinä kaikkein pidempiä, joten ilta meneekin sitten läksyjen kanssa.  

Aino, pojantytär, laulaa lasten kirkkokuorossa ja hänellä on kaunis ja heleä ääni. Ihmettelemmekin usein, mistä ihmestä nämä musiikkigeenit ovat peräisin....Itse olen soittanut pianoa lapsena ja nuorenakin mutta en koskaan ole ollut siinä hyvä. 

Lastenlasten harrastusten seuraaminen on aivan ihanaa ja aina syksyn pitkä poissaolo kotimaasta tekee sen, että haluan osallistua mahdollisimman moneen konserttiin silloin kun siihen pystyn.

 

IMG_1742-normal.jpg

Vilma viulunsoittaja kesällä.