Kyllä aika rientää nopeasti. Minusta ei siitä ole kuin hetkin kun tuo ensimmäinen tyttö syntyi ja muutti koko elämämme. Vanhempansa olivat nuoria ja vastavalmistuneita, eikä heillä ollut mahdollisuutta jäädä kotiin hoitamaan pientä tyttöä. Vuoden Maiju oli kotona äidin ja välillä isän kanssa ja sitten minä sain hänet pariksi kuukaudeksi hoitoon ja hellittäväksi. Helppo vauva hän oli, hyvä nukkumaan ja syömään. Usein makuutin häntä olohuoneen lattialla vilttien päällä ja kaapin ovesta roikkui leluja. Erityisen mieleinen oli pieni soittorasia ja myös isompi soittorasia, jota pidettiin lattialla ja jota hän välillä nosteli. Tämä lelu on vieläkin ehjä ja tallella.

Näitä muistoja tuli tänään mieleeni kun tiedän, että Maiju tulee meille iltapäivällä, koulun jälkeen ja saamme viettää kaksistaan aikaa ja silloin otamme aina kuva-albumit esille ja muistelemme kaikkea yhdessä tekemäämme. Nämä yhdessäolot ovat supistuneet hyvinkin harvoiksi. Koulu ja ystävät sekä harrastukset vievät nuoren tytön ajan. Ymmärrän sen hyvin ja siksi olen erityisen iloinen täsät iltapäivästä.

Maiju on kokeillut kaikenlaisia harrstuksia: kaunoluistelua, ringetteä, ratsastusta, tanssia ja kuvataiteita sekä erilaisia veistoksia ja askarteluja. Nykyisin ratsastus, käsillä tekemiset ja tanssi ovat tärkeimmät.  Hän on todella taiteellinen ja hänelle on erityisen hyvä värisilmä.

Odotan siis mukavaa iltapäivää. Tervetuloa Maiju!Viime kesän kuvassa Maiju opettaa siskoaan tanssiaskeleissa.