Eilen sain suruviestin, joka oli hyvin yllättävä. Entinen kolleega, naapuri ja hyvä ystäväni Anneli oli kuollut. Hänen miehensä soitti Annelin puhelimella ja olinkin iloinen koska emme olleet moneen viikkoon sootelleet emmekä tavanneet.

Ystäväni kuoli maksasyöpään. Se oli todettu tammikuussa ja oli ärhäkkää laatua ja suuri kasvain maksassa. Anneli eli terveellistä elämää, ei tupakkaa, alholia eikä rasvaisia ruokia. Oli ahkera ruuanlaittaja ja leipoja ja hoiti paljon ja mielellään lastenlapsiaan. Hänen poismenonsa on yllätys ja suuri suru läheisille sekä meille muille.

Muistan Annelin puheliaana ja iloisena sekä aktiivisen yhdistysihmisenä. Ehkä juuri siksi hänen valintansa olla kertomatta sairaudestaan, yllätti niin minut kuin muutkin hänen ystävänsä.  Yhteiset muistot elävät....