Ollessani 13-vuotias, sain lahjaksi lukollisen päiväkirjan. Löysin sen siivotessani muistojen laatikkoa ja aloin lukemaan sitä.

Tekstit tietysti lapsen kirjoittamia, arkipäivän tarinoita mutta perheen ja suvunkin historian kohinaa sieltä löysin. Kerroinkin heti siskolleni, koska hän on saanut ensimmäisen permanenttinsa. Serkulleni kirjoitin, että löysin tiedon siitä kun heidän perheeseensä saatiin ensimmäinen puhelin ja vielä numerokin oli tiedossa. Yhteisiä juhlia ja tapaamisia ja tietysti ne pojat! Saman talon ihan poika, joka harrasti urheilua ja oli niiin ihana.


Serkkuni kanssa päästiin "isän laivalla" Itämeren risteilylle ja sielläkin oli kivoja poikia! Kävimme samalla matkalla Visbyssä, jossa olin ollut kuukauden kieltä oppimassa edellisenä vuonna ja tapasimme perheen tyttären.

Muistot vierivät taas sydämeeni ja ihmettelinkin, miten yhtäkkiä mieleen muistui paljon uusia, vanhoja  asioita.