Olen aina välttänyt kaikenlaisia yhdistyksiä mutta yhden blogisukututkijaystäväni (mikä sana!) kautta olen tutustunut yhdistykseen, jolla on mukavaa toimintaa ja liityin siihen noin vuosi sitten. Eilen olin ensimmäistä kertaa tutustumassa yhdistyksen toimintaan fyysisesti. Olen saanut materiaalia toiminnasta ja yhteydenottoja m.m. syntymäpäivänäni.

Tunnelma oli mukava ja uusien jäsenten tutustumistapa helppo. Meidät otettin lämpimästi vastaan ja pyydettiin kyselemään, mitä mieleen tulee ja kiertämään eri puolilla kerhotilaa tutustumassa. Mukavaa yhdessäoloa ja tietoa eri harrastuksiin osallistumisesta,  saimme mukavasti ja kehoituksen uusien ideoiden esittämiseksi.

Minusta on mukava osallistua pikkuretkiin ja teatteri- ja konsertti matkoihin sekä tutustua uusiin ihmisiin. Samaa tuntuivat muutkin ajattelevan.

Lastenlapset tuntuvat kasvavan niin nopeasti ohi iän, jolloin mammaa ja pappaa tarvitaan; pian tulee aika, jolloin kulkevat harrastuksiin, kaikki kolme, omatoimisesti. Yökyläilykään ei enää isovanhempien luo niin kiinnosta, vaan ystävät ovat etusijalla. Niinhän menee ja  on aina mennyt. Sitä ei auta jäädä suremaan vaan keksiä uutta puuhaa ja ohjelmaa.

Lopuksi lisään Kotilieden kansikuvan syntymäkuukaudeltani. Ostin lehden lähes parikymmentä vuotta sitten kirpparilta ja minusta kuva on suloinen.
Ikkunasta tuleva valo häiritsee mutta kaksi marjastajatyttöä siinä on metsässä.