Lastenlapset ovat kyllä elämän suola. Olen kiitollinen heistä ja onnellinen siitä, että asuvat samassa kaupungissa ja tapaamme usein.

Vilmaa, viulunsoittajatyttöä viemme viulutunneille kolmasti viikossa, Aino, kuvataidekoululainen käy kerran viikossa taiteilemassa ja usein viemme hänet koululle. Maiju on jo niin vanha, että kulkee useimmiten itsekseen harrastuksiin mutta joskus olemme apuna hänellekin.  Kaikki tytöt ratsastavat ja luistelevat sekä uivat mielellään.

Tunnen itseni tarpeelliseksi erityisesti silloin kun joku lapsista on sairaana ja on meillä hoidettavina. Vanhemmat saavat olla kotona sairaan lapsen kanssa mutta aina sekään ei onnistu. Nyt on menossa toinen lentsukierre ja eilen oli Aino meillä, mahataudin jälkeisenä päivänä. Kovin oli hiljaista tyttöä mutta piristyi päivän aikana ja ruokakin alkoi jo vähän maistua. Viikonlopun aikana varmaan saa itsensä ihan kuntoon ja pääsee kouluun maanantaina.

Eilen oli tilanne, josta tunnistin itseni teini-ikäisenä kun Maiju 12v, oli lähdössä ulos ilman päähinettä. Huomautuksen jälkeen ootti pipon mutta kokemuksesta tiedän, ettei se päähän jäänyt. Kampaushan kärsii!!  Omat muistot oikein syöksyivät päähäni ja kerroinkin miehelleni, että elän kai uudelleen noita nuoruusvuosia. Nylonsukat, villahousut, ohuet leningit, kengät  jne.  Kyllä sitä ennenkin osattiin huijata............

Takapihamme odottaa kesää.....