Lähes kymmenen vuotta odotettiin tien rakentamista ja sen asvaltointia ja vihdoin viimein se ihme kyllä valmistui viime vuoden joulukuussa. Veljeni lähetti oikein kuvia siitä kun arvasi, etten muuten uskoisi.

Kävelytie joka täällä on aika tarpeellinen, jäi "pellon pientareeksi" ja on jo kasvanut pientä puuta ja ohdaketta. Mutta....nyt tapahtuu! Tänään sain kävellä jo uutta tietä kotiin! Nopeasti viisi miestä latoo kiviä ja vielä oikein kuviolla, tiehen.

Pusikossa muuten on erikoinen muistomerkki jostakin "hyvästä miehestä", joka on kuollut ja aina kun paikan ohi ajetaan, torvea soitetaan hänen kunniakseen. Täytyykin käydä kuvaamassa tämä muistomerkki. Samalla paikka on alttari, eli sielläkin on  kukkia ja ruokia jne.