Hain entisen työtoverini ja menimme yhdessä ystävämme luokse pihakahville. Ilma oli ihanan lämmin ja kahvipaikkamme sopivan varjoisa ja mukava. Nautimme tuliaisista Ahvenanmaalta ja muistelimme pyöräretkiämme, joita teimme nuorempina ympäri Suomea.

Molemmat ystäväni ovat vammautuneita, toinen auto-onnettomuuden ja toinen Alzheimerin taudin vuoksi. Molemmat asuvat kotonaan ja tulevat, ainakin vielä, kohtalaisen hyvin toimeen. Siinä istuessamme ajattelin, miten ihmisen elämä voi muotoutua erilaiseksi kuin on itse suunnitellut. Onnettomuuden uhri oli uransa huipulla ja menossa naimisiin ja sairastunut oli suunnittelemassa juhlia ja matkoja kun oireet ilmaantuivat.

On vaan muistettava elää joka päivä, niinkuin se olisi paras mahdollinen ja nautittava joka päivästä.

Vihreän pihan näkymää.