Blogiystäväni Tiuku kertoi ihanista puisista kirpparilöydöistään ja muistin takkahuoneen ikkunalaudalla majailevan puisen rasian, jonka mieheni eno on saanut sodassa majurina ollessaan miehiltään muistoksi. Eno kuoli jo yli kymmenen vuotta sitten ja muistoesineitä kulkeutui meille.

Tämä eno oli hyvin omanlaisensa ja sodassa aika lailla muuttunut, niinkuin niin moni suomalainen mies. Lapsia hänellä ei ollut mutta vaimo oli leskirouva, jolla yksi poika. Sodan jälkeen moni upseeri sai "lopputilin", niin kävi tällekin upseerille. Katkera hän oli ja syystäkin mutta keksi monta muuta työtä sodan jälkeen.

Hänen muistokseen liitän kuvan puurasiasta blogiini.

Kaiverrus 1942.