Hamassa nuoruudessa kävin useita eri kouluja ja yhdessä niistä, oli Hannele, luokkatoverini, joka muutti perheineen 1950-luvulla Australiaan.

Olimme kirjeenvaihdossa monia vuosia mutta sitten yhteys vaan katkesi. Kun innostuin sukututkimuksesta, muistui Hannelekin mieleeni, vaikka ei hän sukua olekkaan minulle, ja otin yhteyden häneen. Se olikin mielenkiintoinen tarina kun tv:ssa oli ohjelma Australian metsäpaloista ja siinä mainittiin suomalainen henkilö, joka on aktiivinen Australia-Suomiseurassa. Sain häneen yhteyden ja sitä kautta taas Hanneleen.

Hannele meni nuorena naimisiin italialaisen miehen kanssa ja sai lapsia ja myöhemmin myös lastenlapsia. Olemme kirjoitelleet mutta koska hän ei ole meitä "netti-ihmisiä", on yhteydenpito ollut hankalampaa. Nyt sain kuitenkin Hannelen tyttären sähköpostiosoitteen ja voin kirjoitella sinne suomeksi ja tytär välittää viestini äidilleen. Kivaa! Tänään lähetin kuvia meidän joulunvietostamme ja odotan, koska saan vastauksen.

Olisi kiva joskus päästä Australiaan ja vähän sitä jo harkitsimme viime syksynä kun lähdimme Thaimaahan mutta lennot ovat niin pitkiä ja raskaita,, että matka ei toteutunut ainakaan vielä. Toivo elää!