Vein t'änään Ainon koululle kun he lähtivät luokan kanssa uimalaan. Kiva päivä siis oli tulossa mutta aika yksin kotona, ei ole kivaa ja niin poikamme toi hänet meille, töihin lähtiessään. Olimme hyvissä ajoissa koululla ja bussi jo odotti siellä. Ainolla oli hätä siitä, ettei vaan myöhästy. Kaikki hyvin ja olimme ensimmäisten joukossa!

Koulun joulujuhlassa opettaja pyysi lapsia opettelemaan perunan kuorimista. Nykyajan lasten kotona ei harrasteta kuoriperunoita ja harvat osaavat kuoria keitetyt perunat.

Kysyinkin Ainolta, että osaatko nyt jo kuoria perunat ja vastaus oli että osaan, on harjoiteltu kotona.

Täytyy tunnustaa, että harvoin tulee nykyisin keitettyä enää kuoriperunoita. Kahden ihmisen potut kuorii raakana nopeasti ja ovat sitten helppoja syödä. Muistan, että lasten ollessa pieniä, meillä oli usein kuoriperunoita tai sitten perunamuussia. Erilaisia makaronejakin tuli paljon käytettyä, koska ruoka piti saada äkkiä valmiiksi työpäivän jälkeen ja usein vielä oli urheiluharjoituksia aikaisin illalla. Kyllä silloin oli kiirettä. Sen on jo melkein unohtanut, mitä touhua se olikaan....

Nyt on vaan itseaiheutettuja kiireitä. Niin muuttuu elämä.