Tänään on hyvä pyöräilyilma ja suunnistankin naapurikuntaan sijaitsevalle hautausmaalle. Meillä ei sukuhautoja ole täällä mutta ystäviä ja työtovereita on haudattu paikkakunnalle.

Kolleega, jonka haudalla käyn yleensä kerran kesässä, oli älykäs ystävällinen mutta alkoholisoitunut. Takanaan hänellä oli ankea lapsuus, avioliitto ja kaksi lasta sekä myöhemmin toinen avioliitto maanviljelijän kanssa ja yksi lapsi tästäkin liitosta.

Seurasin ystävni elämää, välillä lähellä joskus kaumpaa kun en kestänyt nähdä vajoamista syvälle alkoholismiin. Alussa, ollessamme samalla työpaikalla, yritin auttaa mutta oma halu parantua puuttui täysin, eikä hän koknut olevansa alholisti. Kaikkihan ottavat, hän sanoi. Työpaikan menetys oli viimeinen pisara. Surullinen päätös hienolle työuralle.

Tänään muistelen Sirpaa.