Olin eilen entisen työtoverini 70-vuotissynttäreillä. Ne olivat tavallaan jäähyväiset, koska hänellä on nopeasti etenevä Alzhaimerintauti. Pelkäsin etukäteen tunteiden myräkkää mutta juhlat olivat rauhallisen onnistuneet, eikä ikäviä asioita muisteltu.

Olemme, vuosia sitten, tehneet pyöräretkiä Suomessa. Retket suuntautuivat välillä rannikolle esim. Hankoon  ja Vaasaan ja joskus sisämaahan kuten Kaustisille. Muistelimmekin hauskoja reissujamme ja hassuja sattumuksia!  Ihania muistoja!

Tänään päivä alkaa sateella, ihan kuin muistelemalla eilistä haikeaa tunnetta, joka tuli mieleeni kun ajelin kotiin juhlapaikalta. Elämä on paljolti sellaista kuin sen itse muovaamme mutta aina välillä meitä muistutetaan siitä, että kaikki ei ole itse päätettävissä.

Muistorikasta loppuelämää, ystäväni Eila.